Vauveli asteli taloon

Tänään tänne taloon asettautui pieni risteytyspupu! Kasvattikodissaan Cokikseksi kutsuttu, täällä vielä kutsumanimeä vailla. Cokis olisi hyvä nimi, ellei perheessä olisi jo ollut Cola-kania.

Mitä missä miten? Varmaan aika moni tietää että oon etsinyt tyttöpupua itselleni/Jyrkin kaveriksi/Nemon kaveriksi leikkauksen jälkeen. Bongasin n. viikko sitten kyseisen poikueen ilmoituksen ja laitoin oitis viestiä. Olin miettinyt ehdottomasti rotupupua tälläkertaa, mutta kuinka taas kävikään. Neitosen isä on pienirex sekä emä holski, molempien pupujen takana oli tuttua kasvattajaa sekä holskipuolelta olen itseasiassa nähnytkin muutaman kerran pikkuisen isovanhemman ja isoisovanhemmat. Heti kun menimme poikuetta tänään katsomaan, juoksi tämä pieni heti meitä vastaan! Oon ollut pupuvauvojen kanssa tekemisissä joskus pari vuotta sitten viimeksi, joten kyllä tuntui pieneltä yhdeksänviikkoiset muksut. Kasvattaja osoittautuikin hetken jutustelun jälkeen vanhaksi kanitutuksi petsien ajoilta, voi että kun oli tavallaan hauska muistella kaikkia kanijuttuja ja piirejä missä on itse pienenä ollut. Nopeasti siinä kolme tuntia venähtikin ja oli aika lähteä pikkusen kanssa kotia kohti. Tämä oli ainoa vapaana oleva yksilö ja sopivasti juuri kuitenkin omaan mielikuvaan sopivin. Todella rohkea, avoin, utelias sekä energinen yksilö. Tuo rohkeus vaan yllättää mut kokoajan, tyttö ei ollut ennen eläessään nähnyt mm. Koiria ja niin sitä vaan niitäkin mentiin nopsaa loikkien morjenstaan. Ihan uskomaton pieni. Huomaa kyllä että on vietetty aikaa poikasten kanssa ja eläneet talon keittiössä. Heti täälläkin vaan asettautui kodiksi, kauheet iloloikkarallit ja nyt vedetään sikeitä kyljellään. Vauveli on niin pieni että en ihan heti uskalla kokeilla sitä Sparkleen tai Jyrkiin totuttaa, saa kasvaa hieman ja tutustutaan toisiimme niin uskallan sitten yrittää. Toi on varmaan tällähetkellä Jyrkin pään kokonen!

Sparklesta puheenollen, neito jäikin sitten tänne. Aatu muutti pois takaisin porukoille ja kerta Sparkle tuntuu täällä niin hyvin viihtyvän, katsottiin pupun eduksi että se jää tänne. Sparklella on täällä enemmän tilaa sekä se saa ehkä hieman enemmän huomiota. Aatun poismuutto ei johtunut mistään riidasta taikka että ei olisi sujunut yhteiselo, tuntui vaan että kotona on vielä hetken parempi. Sparkle on siis parivuotias rexnaaras, tullut alunperin Birchen kanilasta ns. eläkepäiville, alunperin Pawhills kanilasta. Sparkle on vielä hieman ujo, mutta eiköhän se pikkuhiljaa rohkastu. Nyt on siis kahteen pupuun tutustumista, poikien huomiointia lukuunottamatta. Kaksi uutta pupua kerralla olisi ollut normaalisti liikaa, mutta tiesin Sparklen entuudestaan ja tuo vauvapupun yhdistelmä oli semmonen mitä en olisi halunnut vaan ohittaa. Varsinkin kun itse vanhemmatkin oli niin mahtavia, rohkeita ja yksinkertaisesti ihania.

Ei kahta ilman kolmatta, ja niin edespäin.

Aika paljon on viime kirjottelukerrasta asiat taas muuttuneet.
Nemo kävi lääkärissä mutta ei sillä mitään missään ollut, ei edes sitä tassupohjatulehdusta mitä pelkäsin. Netissä hetken pengottuani ja kani ihmisiltä kyseltyäni selvisi että Nemo on vaan vähän aktiivisempi uros, jonka takia alapää ja oikeastaan koko massu on niin sotkuinen. Hieman liian laihakin se on, joten nyt ollaan ahkeralla lihotuskuurilla. Ei niin paljon juoksentelua ja enempi syömistä. Lihaskunto on ok mutta poitsu kuluttaa niin paljon että pitäisi sitä välillä ruokaakin mussuttaa. Rähjäsen näkönen se on kuin mikä, mutta onneksi se menee ohitse. Leikkaus olis varmaan tiedossa siis kevään korvilla, päästään tuostakin ongelmasta ohitse. Leikatahan tuo pitäisi muutenkin, sillä tänne tulee toivonmukaan lähiaikoina yksi tyttöpuolinen pitkäkorva lisää... ;) Siitä lisää ja tarkemmin kuitenkin myöhemmin!

Ja näiden mullistuksien vielä sisareni Ada "Aatu" muutti luokseni tällä viikolla! Aatun pupuset onkin aiemmin tässä blogissa seikkailleet sekä onhan hänellä Möttö joka on kasvattini. Aatun mukana tuli Bjättimix Pepe 8v, joka on myös Jyrkin iskä! Möttö, joka on nyt parivuotias adhd sekä rex naaras Sparkle. Aatu otti pojat omaan huoneeseensa ja minä omat poitsuni omaani. Helpompi näin sekä jalottelu hoituu helpommin, kun yhdessä huoneessa saa vuorotella kaksi urosta. Sparklen onneksi parvekkeella oli vielä iso ennen omilla tytöillä ollut häkki. Se pestiin uudestaan ihan kunnolla sekä koko parveke samalla ja laitettiin Sparkle parvekkeelle asumaan. Käytännössä puput vie koko parvekkeen kun Sparklen häkki/aitaus vie puoli parveketta ja kanien heinäpaalit varahäkit yms vie toisen puolen.. No, sitä se on! Itsepähän ollaan kanihulluus valittu.

Tätä meidän 64 neliöistä kaksiota nyt sitten koristaa viitisen pupua, toivonmukaan kuusi jonkun ajan päästä. Hirveesti suunnittelin omille pojille aitausta, mutta pitää vähän katsoa saisinko niille edes tänne ja jos saan niin mihin. Tehdashäkit on nyt mutta ainahan haluaisi pikkusille enemmän tilaa. Tai sitten pitää ottaa rakennusprojektiksi jotain monikerrosta, jos ei maatamyöten keksi lisää tilaa niin kyllähän niitä keinoja löytyy suurentaa pupun käytössä olevaa pinta-alaa.

Laitetaas vielä alle Aatun pupusista kuvat mitkä räpsäsin:

Sparkle

Möttö

Pepe

Pojat on poikii

Heippa taas,
Tuli vaihdettua molemmille pojille purut häkkiin. Muuttelin vähän järjestystä olohuoneessa ja tuntuu että Nemon kantapäät on kuluneet. Tai no ei edes tunnu, ne on. Ei kuitenkaan punota eli tulehdusta en epäile. En olisi edes huomannut tassunpohjista mitään ellen olisi sitä sylitellyt. Vatsan karvat myös Nemolla oli jotenkin oudosti huopaantuneet. Oon sitä nyt harjaillut ja nyppinyt isoimpia pois, hyvin alkaa kasvamaan esim sisäreisiin jo normikarvaa. Ajelisin siltä koko masun jos vaan saisin sen pysymään yksin turvallisesti aloillaan. Laitoin tosiaan tassuihin kookosrasvaa sekä purut koko häkin alalle. Hienosti alkanut ns parantua tassut, eli oli juuri kulumaa mitä epäilinkin. Jyrki sai eri syystä purut häkkiinsä. Ihan vaan että puru on muutenkin kanille itselleen mukavempi alusta. Nyt saa möyhiä eikä tassunpohjatkaan värjäydy niin kovasti kun puru imee itseensä ihan hyvin hajapissat mitä joskus vessalaatikosta saattaa tulla yli.

Poikien kanssa ootellaan lämpimiä kelejä, jos pääsisi kokeilemaan mitä mieltä ollaan estehypystä. Nemohan on tosi vauhdikas ja viimekesänä hyppi ihan kivasti, mutta Jyrki. Jyrkiä ei vaan kiinnosta, ellei oo jotain porkkanaa toisessa päässä. No, ei sen tarviikkaan mutta ois ihan kiva päästä ulkoilemaan senkin. Haluaisin kanille jotkut muut asumukset kuin tehdashäkit, mutta parkettilattia vaikeuttaa aika paljon. Kaipa sitä pitäisi itse väkertää jotkut kivat ja tilavat sekä esteettiset mutta, kaniystävälliset koloset noille. Kaverini kävi tälläviikolla hakemassa ylimääräisiä kanikamoja omalle uutukaiselleen, joten pääsin niistäkin eroon. Samalla tuli tosin huomattua että mulla on kuusi kuljetusboksia.. Jotka vie ihan "kivan" tilan tuolta kanikaapista. Joten jonkumoista kanikirppistä varmaan tulossa!

Lempi Pinterest bongaukset

Tässä siis käsittelen ja esittelen omaa Rabbit Inspiration pinterest taulua. Ne jotka ei tiedä Pinterest on sivusto josta löytää visuaalista inspiraatioo vaikka mihin, ihania kuvia sekä diy tutoriaaleja enimmäkseen. Itse oon tallentanut tänne paljon sisustusjuttuja mutta myös eläinhommia! Tässä siis mun omat lemppari pin lisäykset.

TOP 3

https://fi.pinterest.com/pin/436075176396182753/

Tämä on pakko nostaa heti ensimmäiseksi. Hauska virikeidea ja täysin kaniturvallinen. Tähän tarvii vain sisalnarua, mieluiten puisia pyykkipoikia ja tuoreruokaa. Tämä menee ehdottomasti omille pupuille kokeiluun.

https://fi.pinterest.com/pin/436075176396650796/

Aika usein tulee vastaan ihan hirmusen esteettisejä häkkejä ja tässä niistä yksi. Omat kanit tulis tuosta ylitse alta aikayksikön, mutta jos tähän saisi jonkun kattoratkaisun olisi se ihan toteutettavissa oleva juttu. Kaneilla on mukavasti tasoja pomppimiseen sekä heinää on tarjoiltu muutamallakin eri tavalla, isot pisteet sille! Joskus näkee kivoja häkkiratkaisuja, mutta niissä ei ole heinää tai sitä on jossain pienessä salaattipallossa. Vaikka kuinka kivan näköinen tila olisi muuten, minua alkaa heti häiritsemään heinän puute. Myös esimerkiksi pelkkä laminaattilattia-alusta on pupulle ehkä vähän karu.

https://fi.pinterest.com/pin/436075176402173168/

Tää on ihan sairaan hauska ja pakko tehdä omille kun lumet sulaa. Tässä on siis kiinnitetty oksan palanen jonkinlaiseen tasoon ja tähän oksaan on laitettu tikkuja joihin voi kiinnittää esim. Erilaisia tuoreruokia. Itse ehkä jättäisin oikeita oksia joihin laittaa ruokaa. Tästähän saisi halutessaan myös kivan näköisen heinätelineen. Eikä haittaa jos pupu vähän kokeilee hampaitaan tähän, koska se on puuta. 


Tässä oli omat top kolme poiminnat, koko taulu löytyy tästä. Onko teillä pinterest tauluja kaneihin liittyen, tai vastaavanlaisia bongauksia? 

Jalostusvalintojen tärkeys

Olen nähnyt aivan liikaa kanien teettelijöitä jotka ovat tietämättömiä kokonaan esimerkiksi hammasviasta tai megacolonista. En yleensä puutu tällaisiin, mutta aloin yksi päivä miettimään että nämä kaikki johtuvat suurimmaksi osaksi puhtaasta tietämättömyydestä. Aion siis kantaa oman korteni kekoon ja tehdä tällaisen tekstin jossa käsittelen isoimpia perinnöllisiä vikoja sekä asioita joita kaikkien tulisi ottaa huomioon. Liikaa näkee ihmisiä jotka teettelevät kaneja kokoajan vain siitä teettelyn ilosta. Tätä en kutsu kasvattamiseksi. Mielestäni pitäisi olla edes perusvärit hallussa sekä tietää jotain muutakin kanien poikasista kun että ne ovat söpöjä. Mutta nyt asiaan!

Kanivärit on hyvä olla hallussa ennen kuin lähtee teettämään poikasia. Kasvattajasta tulee oikeasti heti paljon asiallisempi kuva kun et kuvaile kanejasi rusakon värisiksi, mustaksi täplillä tai vaaleaksi jolla valkonen vatsa. Suomen kaniyhdistys on tehnyt tosi hyvän esittelysivun väreistä joissa näkyy niiden genetiikkakin. Se löytyy TÄSTÄ ja kannattaa lukaista läpi.

Jalkojen asennot

Jalkojen asentoihin melko harva osaa kiinnittää huomiota. Jalkojen huonosta asennosta voi tulla kanille ongelmia itselleen, varsinkin jos alusta on kova tai kanilla on ylipainoa. Ns. V kirjaimen muotoiset jalat ovat herkempiä kulumiselle kuin suorat jalat joissa paino jakaantuu luonnollisemmin. Yllä on esimerkki ns. V jaloista sekä normaaleista jaloista. Itse ainakin karsisin ns huonojalkaisen kanin pois kasvattamisesta. Olen lukenut myös huonojalkaisen kanin pissaavaan reisilleen helpommin, joka taasen altistaa ihon ärtyneisyydelle sekä haavaumille. 

Hammasviat

Hammasvikojen pitäisi olla kaikille sunnuntaikasvattajillekkin tuttu aihe. Hammasvikojen takia on ERITTÄIN tärkeää että kasvatukseen käytettävän kanin suku on tiedossa. Jos ei ole, riski hammasvikaisuuteen voi piileä sukulinjoissa. Pahimmat hammasviat johtavat kanin lopetukseen sekä koko kasvatuslinjan katkaisemiseen. Hammasviat ovat vahvasti periytyviä ja hankaloittavat sekä kanin että omistajan elämää. Hammasvikaista kania ei tule ikinä käyttää jalostukseen. Olen itse omistanut hammasvikaisen kanin jonka kanssa elämä ei ollut helppoa ja näin jälkeenpäin ajatellen se olisikin pitänyt lopettaa vielä kun se oli suht ongelmaton alta vuosikkaana. Lievempien hammasvikojen kanssa voi elää, jos vaikka esimerkiksi etuhampaat poistetaan. Se onko hampaaton elämä kanille reilua ja kivaa voi jokainen miettiä omalla kohdallaan. Heinänkulutus saattaa olla heikkoa sillä kani ei saa sitä syötyä samaa tahtiin kuin hampaallinen. Se taas saattaa puolestaan altistaa hammaspiikeille takahampaissa, kun hampaita kuluttavaa materiaalia ei vain saa syötyä tarpeeksi.

Kanille normaalit hampaat ovat ylhäältä hieman alahampaiden edessä.. Hammasvikaa on alapurenta, yläpurenta, saksipurenta, tasapurenta jne. Eli hampaat eivät kulu normaalisti, jolloin ne kasvavat liikaa.

Ylläolevassa kuvassa kanilla on alapurenta jolloin alaleuka on hieman yläleukaa pidempi. Hampaat eivät osu näin yhteen, jonka takia ne ovatkin päässeet kasvaneet näin pitkiksi. Hammasvika on vahvasti geneettinen ja jos huomaat kanisi olevan hammasvikainen, älä missään nimessä käytä sitä jalostukseen. Tai jos kanillasi on suvussaan hammasvikaa.

Megacolon

Edesmennyt kanini Poppis, joka oli tyypillisen megacolon kanin värinen. Poppis menehtyi megacoloniin ja olisin toivonut tietäväni taudista enemmän silloin.

Megacolon oli se tauti joka sai minut alunperin motivoitumaan kirjoittamaan tästä aiheesta. Megacolon on itselleni jotenkin henkilökohtaisesti verenpainetta kohottava tauti. Se on ehkäistävissä kokonaan jalostusvalinnoilla, mutta silti välillä pomppii ihan suomalaisiakin MC tapauksia somessa vastaan. Megacolon on suolistosairaus, tunnetaan myös nimellä "Cow pile syndrome". Megacolon on sekä kanille ja omistajalle harmaita hiuksia ja tuskaa aiheuttava tauti. MC kaneille tyypillistä on laihuus, isot soikeat papanat, valkovoittoinen väri sekä taudin diagnosointi noin vuoden, kahden iässä. Harvemmin MCtä huomataan poikasena, olen tosin tämmöisestäkin tapauksesta lukenut. Valitettavasti Megacoloniin tai sen tuomiin vaivoihin oireilevat kanit menehtyvät melko nuorina. Joillakin tapauksilla saadaan lääkityksellä sekä ruokavaliolla oireet minimiin.  Megacolon on vahvasti kytköksissä joihinkin linjoihin sekä mitä enimmiten yhdistelmiin joissa käytetään kahta kuviollista kania. Tässä tapauksessa siis kaikki Kk- geenien aiheuttamat kuviot, eli dalmatialainen, viittakuvio sekä scheckit. Tämä sairaus on yksi syy jonka takia pennutettavan kanin väri on tärkeä tietää! Otetaan siis lyhyt genetiikka tähän väliin:

Otetaan esimerkiksi yksivärinen, tässä tapauksessa musta kani. Tämä kani ei ole itse kuviollinen, 

Toinen esimerkki on musta viittakuvio. Tällä kanilla on siis dominoivana geeninä viittakuvio, joka näkyy valkoisena pigmenttinä muuten mustassa kanissa. Jos nämä kaksi kania yhdistää, on mahdollisuus sekä yksivärisiin että kuviollisiin poikasiin. Jos viittakuvioinen kani yhdistettäisiin toisen samanmoisen kanssa, olisi poikasilla megacolon riski. Geneettisestihän viittakuvio, scheck sekä dalmatialainen ovat samaa (Kk). 

Megacolon voi tulla tai olla tulematta alttiille yhdistelmälle. Kuitenkin kaikkein varmiten megacolonin estää sillä ettei tällaista riskiyhdistelmää tee. Scheckien kasvattajatkin yhdistelevät välillä yksivärisiin. Kuitenkin, itse en näe syytä esimerkiksi risteytyksillä tai yleisimmillä roduilla moisiin yhdistelmiin ollenkaan, sillä on varaa valita myös riskitön yhdistelmä. Olen kertonut melkolailla vain pintaraapaisun megacolonista. Enemmän sekä tarkempaa tietoa tästä tosiaan saa melkein facebookin isoimmista kaniryhmistä sekä taudista kokemusta omaavilta kani-ihmisiltä. 

http://www.vgr1.com/megacolon/ - Englanninkielinen, kattava sivusto aiheesta

http://kaninmagazinet.se/2012/march/vitscheck.html - Ruotsalaisessa Kaninmagazinetissa aiheesta. 

Muuta huomioitavaa

Kasvatukseen käytettävän kanin tulee olla ehdottomasti hyväluonteinen

Jokaisella on omat kriteerit ja vaatimukset kanin luonteelle. Kani ei kuitenkaan missään nimessä saisi olla agressiivinen, hyvin arka, säikky tai arvaamaton. Naarailla reviirin puolustaminenkin on semmoinen mitä osa kasvattajista katsoo sormien läpi, näihin on hyvä laittaa omat rajansa sekä pidettävä niistä kiinni. Emo näyttää poikasilleen esimerkkiä vierotukseen asti, joten on hyvä että emä on semmoinen kani mistä on hyvä poikasen ottaa mallia. Jos emä säikkyy ihmistä eikä anna koskea, tulee poikasistakin herkästi arkoja. Jos emä taas on kiltti, ottaa kontaktia ihmiseen sekä antaa koskea ongelmitta, poikasetkin oppivat ihmisen olevan kiva juttu. 

Muita huomionarvoisia seikkoja on mm. Max Factor, Hippo sekä Rusina geenit. Niistä löytyy SKYn sivuilta kattava tietopaketti, jonka suosittelen kaikkien kääpiörotujen sekä niiden risteytyksien kanssa puuhailevan lukemaan läpi. Jos olet todennut kanisi olevan puhdas perinnöllisistä sairauksista sekä tuleva kumppanikin on priimaa, riittää vielä mietittävää. Kanin kasvatus ei ole mitään ydinfysiikkaa, mutta on hyvä pitää mielessä tärkeitä asioita jotka tekevät sinusta vastuullisemman kasvattajan! 

"Hesyllä on ollut kevään kuluessa poikkeuksellisen paljon kaneja etsimässä uusia koteja. Osa niistä on löydetty luonnosta ja osa on pelastettu huonoista oloista." - Hesy iltalehdelle. 
Mikä on poikueen tarkoitus? Pelkät söpöt kaninpoikaset eivät ole hyvä syy. Kanin ei tarvitse kokea "äityyden iloa" tai "pukille pääsyä". Onko tavoitteena jokin tietty väri, rodun eteenpäin vieminen, kenties estekanien jalostus tai patakanit? Ei tarvitse kuin pikasesti selata apulaa sekä tori.fi sivustoa niin näkee kuinka monen monta harkitsematonta tai perusteetonta poikasta onkaan kotia vailla. Saatika aikuisia kiertolaisia, kun ei se kani ollutkaan kiva lemmikki. Kani on lemmikkinä yleensä onnellisimmillaan ja omistajallekin helpompi leikattuna. Kani on hyvin pitkäikäinen lemmikki. Joskus voi olla hyvin haastavaa löytää kasvateille hyviä ja vielä loppuelämän koteja. Varmista tulevalta kodilta ovatko he tietoisia siitä että kani ei ole välttämättä sylilemmikki, ovatko he tietoisia murrosiästä sekä sen tuomista haasteista? 

Myös ikävämpiin asioihin, nimittäin synnytyksen tuomiin ongelmiin sekä kaninpoikasten ensimmäisiin viikkoihin. Kun teetät poikasia, otat suuren vastuun sekä kaniemon että tulevien poikasten elämästä. Kaikki eivät osaa saatika henkisesti pysty hätälopettamaan kania. Jos et itse taida aikuisen kanin tai poikasen hätälopetusta, olisi kuitenkin hyvä että sinulla olisi joko a. Puhelimen päässä osaava kani-ihminen joka voi hätätilanteessa auttaa tai b. Kulkumahdollisuus vaikka aamuyöstä lähimmälle päivystävälle eläinlääkärille. Joskus kaniemolle tulee synnytyskomplikaatioita, jolloin saattaa olla sekä poikasten että kaniemon henki vaarassa. Kannattaa siis hyvin tarkoin harkita, haluatko käyttää juuri sitä rakkainta lemmikkikania poikasten teettämiseen?

On hyvä myös miettiä onko sinulla tarpeeksi asiallista kanitietoutta jotta voit neuvoa, mahdollisesti jopa ensimmäistä kania hankkivaa kaninostajaa. Uudella kaninomistajilla voi olla rutkasti kysyttävää ja ihmeteltävää kanin sielunelämästä ruokavalioon, jolloin olisi hyvä jos uusi kaninomistaja voi kääntyä kasvattajansa puoleen. Kasvattajankaan ei tarvitse olla yli-ihminen, mutta tarvittaessa on hyvä myös osata ohjata osaavalle eläinlääkärille tai kokeneelle kasvattajalle. Sillä on joitain asioita joita voi oppia vain kokemuksesta, eikä meistä kukaan ole sataprosenttinen kaniekspertti. Se on myös kanin omistamisessa tärkeää ylipäätänsä. Kyky päivittää tietotaitoaan ja ottaa uutta ja luotettavaa tietoa vastaan. 

Aina on myös hyvä muistaa sijoituskanimahdollisuus. Jos haluat kokea poikasista tulevan ilon ja tutustua enemmän kanien kasvatukseen, kannattaa kysellä kasvattajilta sijoituskania. Jotkut kasvattajat ihan ilomielin sijoittavat innokkaille kani-ihmisille kaneja, jolloin jaat vastuun varmasti osaavan ja apuna olevan kasvattajan kanssa. Tämä ei ole ollenkaan hullumpi tapa tutustua kanien kasvatukseen! 

Kaikki muut kuvat paitsi Poppiksen kuva ovat googlesta. Kommentoithan jos löydät jotain korjattavaa tai muuta huomionarvoista! 

Lisää hyödyllisiä linkkejä

https://kaniyhdistys.com/jalostus-ja-kasvatus/

http://www.kaniininkasvattajat.fi/lemmikki_ja_tuotantokanit/

http://pienenpienitalo.blogspot.fi/2015/03/vinkkeja-lihakanien-kasvatukseen.html

http://www.elisanet.fi/tahtilennon/kasvatis.htm

Arkista

Bamsu, Boris ja Nemo 

Tänne kuuluu ihan hyvää pitkästä aikaa. Nemo ja Jyrki ovat saaneet kämpän kaksisteen käyttöönsä. Nemolla on talon isoin huone eli olohuone ja Jyrkillä on keittiö, eteinen ja makkari. Tosin ylläolevassa kuvassahan Nemo on makkarissa koirien kanssa. Oli tarkoitus kuvailla kaneja mutta ei ollut tuolle kameralle tarpeeksi valoa. Pitäisi saada nyt hyvillä keleillä joku pitämään kaneja hihnan päästä ja itse saisi kuvattua niitä tuossa lähimetsässä. Aika jännä kun joskus olen samaisessa metsässä ollut edesmenneen ja ensimmäisen kanini Pipun sekä silloisen kaverin sekä hänen kaniensa kanssa. Takaisin juurille?

Tosiaan Jyrki siis muutti ulkoa sisälle. Tämä on päätös jota voi aika moni kritisoida ja varmasti paheksuukin. Miksi ottaa ulkokani sisälle kesken talven? Jyrkin kanssa oli kaksi vaihtoehtoa. Joko se on parvekkeella ihan täysin yksin, tai sisällä arjen keskellä. Toki parvekkeellakin voi viettää kanin kanssa aikaa, mutta silloin kun on niin seurallinen kani kuin Jykä kyseessä, oli tämä paras ratkaisu. Jykä ei tunnu olevan kuumissaan, vettä ei mene mitenkään ekstrapaljoa. Parveke oli kuitenkin lasitettu ja siellä pystyi tekemään ihan perus vedenvaihdot yms t paidalla jo, ainoastaan lattia oli kylmä. Mutta välitöntä yhteyttä betonilattiaanhan näillä ei ollutkaan. Jyrkin kannalta ratkaisu oli siis hyvä. Se olisi ottanut paljon enemmän stressiä kokonaan ns. Eristyksissä olemisesta vaikka kanikontaktiakaan kuin lämpötilamuutoksesta. Jykä kaipaa kyllä ihan selvästi kanikaveria. Niitä erottaa Nemon kanssa ainakin toistaiseksi vain komppariaita. Jykä luulee olevansa Nemon kanssa ihan ylintä ystävää ja hengailee joskus makoillen kompparien vieressä. Nemo on tästä ihan hämmentynyt. Pari kertaa ekana päivänä se koitti näykkästä Jykää mutta kun Jykä ei provosoitunut vaan oli onnessaa kun toinen kani huomioi, niin Nemo lopetti. Nykyään ne eivät edes välitä aidan takana olevasta uroksesta. Kuitenkaan en niitä jätä vapaaksi ellen ole kotona ja vahtimassa, sekä heti jos niille tulee stressiä toisistaan niin sitten rajataan Jykän aluetta niin etteivät saa toisiinsa kontaktia. Ja onhan tämä kuitenkin tapahtumassa viimeistään kesällä muutenkin...

Olen laittanut alustavasti viestiä parille ihmiselle kiinnostavista kaneista. Molemmat mietinnän alla olevat rodut ovat kohtuu harvinaisia eikä niitä juurikaan ole suomessa. Molempia löytyy yhden käden sormilla laskettavalla määrällä ihmisiä. Toisen rodun edustajan olen kerran nähnyt ja se valloitti minut heti ihan täysin. Molemmilla roduilla poikueet tulisivat sijoittumaan keväämmälle, joten mikään kiire tässä ei ole. Toista belgianjänistäkin olen miettinyt ohimennen, Nemo on ollut niin valloittava luonne sekä onhan se aivan mahdottoman hieno. Mitään varmaa ei ole siis lyöty lukkoon miltään osalta. Siitä on aikaa kun viimeksi olen hankkinut kania, että tuntuu jotenkin oudolta. Innoissani toki olen! Nemo ja Jykä eivät ole oikein mitään näyttelykaneja, joten kolmannen kanssa olisi ihan mielenkiintoista kierrellä näyttelyitä. Rodusta riippuen pettiä tai joko ihan ulkomuotoa. Nemollahan on nenässä iso arpi sekä se tullaan leikkauttamaan kevään korvilla, joten sen kanssa UML on melko epätodennäköistä. Jykä taas on luisevahko selästä, joten se ei ole mikään paras pettikani. Jykälle taas on melko mahdotonta alkaa keräämäänkään massaa enään, kahdesta syystä. Siksi että se alkaa olemaan jo ns. Iäkäs sekä siitä että se on ollut ihan mahdottoman ylipainoinen. Laitoin yhteen kaniryhmään fbssä tästä kyselyä ja voi olla että Jykä on niin rasvoittunut sisältä että se ei enään saa kerättyä massaa. Toisaalta harmi ja ehkä hieman surullistakin. Mutta ihan loogistakin.

Tämmöistä täällä! Kirjoitteilla on pari isompaa tekstiä joita pitää vielä hioa ennen julkaisua. Ensikuussa olisi Tampereella SKYn näyttelyt. Minulla ei ole tällähetkellä näyttelytettäviä kaneja (Nemon kanssa petti voisi olla mielenkiintoinen kokemus tosin). Haluaisin mennä paikan päälle katselemaan sekä ihan vain moikkaamaan tuttuja. Saas nähdä, aikalailla kyydeistä kiinni.

Kun kolmesta tulikin kaksi

En vain saanut tästä kirjoitettua blogiin heti. Tää on ollut tosi rankka kokemus, paljon rankempi mitä itse tajusin.

Löysin Myssyn yllättäen kuolleena kaksi päivää sitten illalla. Ei mitään ulkoisia merkkejä missään. Olo on ihan musertunut. Vasta meni Pipo ja nyt myös Myssy. Pistää miettimään, miettimään ihan tosissaan. Oliko niillä jotain perinnöllistä? Entä tarttuvaa? Miksi? Miksi juuri ne omat kasvatit, mun pienet riiviötytöt?

Olo on välillä jopa vihainen ja ärsyyntynyt. Miksi pitää olla niin epäreilua että ensin Poppis, poikasten isä menehtyy parin vuoden iässä. Sen jälkeen Mette, poikasten emä piti lopettaa. Ja nyt sitten molemmat siskot menee päältä kaksivuotiaina. Möttö sekä Killeri, muut poikaset siis on ainakin toistaiseksi kuulemma ok. Tulee niin syyllinen olo, teinkö jotain väärin kun teetin nämä poikaset?

Myssy oli mun pieni riiviö. Se muistutti kaikkein eniten emäänsä poikueesta. Sillä oli vahva tahto, kova vauhti ja temperamenttinen luonne. Kyllä se seurasta piti ja olikin tosi sosiaalinen, mutta sillon kun joku ei mennyt miten Myssy halusi niin siinä ei ollut pikku pupua pidätteleminen. Myssy oli kaneistani se joka tuhosi kaikkein eniten kasveja ja johtoja. Myssy oli myös pienenä se poikanen jonka näkiessäni ajattelin että okei, tuo jää ainakin kotiin. Myssy oli pienenä nimeltään "perspilkku". Myssy tosin vanhemmiten oli melko poikkeuksetta Mysperö, rakkaalla lapsella monta nimeä.

Myssy oli kaneistani se joka ihan oikeasti sai mut innostumaan estehypystä. Sen kanssa kisasin varmaan pupuista eniten ja sen kanssa hyppiminen oli kyllä mielenkiintoista. Joskus se meni ihan täysiä ja innoissaan, mutta oli silläkin pahoja päiviä. Ja sillon kun sillä oli radalla paha päivä, se ei tyytynyt vain olemaan passiivinen tai hyppyhaluton. Sillon se kääntyi ohjaajaan, puraisi tai raapaisi ja oli ihan tosissaan että nyt riitti, ei tänään. Myssy opetti itselle aika paljon kanin käsittelystä radalla, tein sen kanssa paljon virheitä mutta niistä myös oppii. Jos kani ilmaisee ettei se halua, ei sillon kannata jäädä yrittämään vielä. Sillon mennään pois radalta. Näin jälkiviisaana lotkautuksena.

Myssy oli paras pieni tättähäärä. Eihän sitä saisi olla lemppareita, mutta Myssy sai minut aina jotenkin niin ylpeäksi. Oma kasvatti joka oli aikalailla semmoinen mitä kanista hain. Ehkä sillä oli vähän liikaa omaa tahtoa ja temperamenttisuutta, mutta se teki siitä vain persoonallisen. Tosi fiksuhan se oli. Oppi karkaamaan parvekkeella uudesta häkistä viikossa. Se karkasi häkistä, meni penkkinä toimivan arkun päälle ja sieltä ponnahti komeassa kaaressa Jykän häkin päälle missä on taso jossa ruokaämpäri. Ahnehan se oli kun mikä, ruuan perässä teki oikeastaan mitä vaan. Kunnon houdini.
Nyt Myssykin sitten keppostelee ja riehuu vain muistoissa. En pysty vieläkään menemään parvekkeelle ilman itkua. Ystäväni tulee viikonloppuna käymään jolloin laitetaan koko parveke uusiksi ja saadaan autolla turhat häkit ja tavarat pois.

Nyt sitten elellään poikamieselämää Jyrkin ja Nemon kanssa. Jyrki jäi ilman kaveria, todennäköisesti tulen jossainvälissä hankkimaan sille uuden. Siitä on vuosia kun minulla on ollut viimeksi kaksi kania, tuntuu tosi tyhjältä. Viikonloppuna katotaan kaverin kanssa kaikki kopit ja valjaat mitä on ylimääräisinä ja varmaan myyn ylimääräset. Uutta kaniahan tähän taloon ei kuitenkaan tule ennen kun saan selville oliko tytöillä jotain tarttuvaa.

RIP Shakawkaw "Myssy"

20.09.2014 - 16.01.2017