torstai 18. kesäkuuta 2015

Ylä- ja alamäkeä.

En tiedä mistä aloittaa. Ei ole ollut fiilistä kirjoittaa blogiin. Ne ketkä eivät vielä facen kautta tiedä, on Mette siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Aiheutta en halua käsitellä blogissa sen enempää ja ne keiden tarvitsee tietää enempää, kyllä tietävät jo. Lyhyesti siis Mette lopetettiin sairastelun vuoksi. Myssy ja Pipo ovat ok eikä kyseessä ole mitään tarttuvaa. Pakko myöntää että tämä on ihan helvetin vaikeaa. Mette oli the kani. Viimehetkilläänkin se keksi kujeita ja päänmenoa, sai ainakin rauhallisen lopun. 


Sitten niihin ylämäkiin. Hieman haikeissa tunnelmissa lähdin Mötön kanssa pälkäneen kisoihin. Omat ilmoni peruin, koska luulin että kyseessä voi olla jotain tarttuvaa. Ehkä kuitenkin muutenkin parempi että tuli vain Mötelin kanssa lähdettyä. Sain kasvattini, Meten pojan kanssa laatuaikaa. Olen kyllä hyvin ylpeä noista poikasista, mutta varsinkin Mötöstä. Sitä kutsunkin aina kultapojuksi. Päätimme Adan kanssa että mahdollisesti Möttö tulee kanssani kaikkiin kisoihin mihin vain olen menossa. Möttö siis kisasi helpolla mutkalla. Herralla oli haistelufiilis ja ensimmäinen kierros meni haisteluhuuruissa neljällä virheellä. Toiselle kierrokselle viisastuin ja otin Mötön hyvissä ajoin jaloittelemaan sekä rauhassa hajut ympäristöstä haistelemaan. Möttö saikin toiselta kierrokselta puhtaan radan, ja näinollen ensimmäisen klassin mutkalta! Myssyllä ja Mötöllä on nyt sama tilanne, eli molemmilta helpoilta klassit. Kun vain pääsisi kisaamaan, niin saisivat varmaan vastaisuudessakin klassauksia, ovathan ne saaneet joka kisoista pisteet. Möttö sijoittui seitsemänneksi! 



Ilma oli melko vaihteleva, välillä satoi ja välillä ei. Yleisestiottaen ihan mukava, vaikkakin haikeahko päivä, Seuraavaksi sitten Nokian kisat, jossa olen omien kanssa myös sekä toisena vastuuhenkilönä. En tiedä tuleeko kirjoitettua tässä ennen nokian kisoja kauheasti kanijuttuja. Haikealta ja tyhjältä tuntuu kanien kanssa. Kukaan ei mellestä eikä riehu eikä karkaile. Suuri aukko jäänyt meidän laumaan. En tiedä otanko tuohon naaraslaumaan kolmatta. En uskalla kokeilla Koomaakaan noihin yhdistää, kolme vahvaluontoista yksilöä ei ehkä olisi kovin hyvä ajatus. Toisaalta, olihan Mettekin kovin vahvaluontoinen, mutta ei samalla tavalla kuin Kooma. Mette oli kiltti sekä huolehtiva poikasiaan kohtaan, toisin kun Kooma on pomottava ja alistava.

Saa nähdä miten me tästä tämän lauman kanssa jatketaan eloamme. Varmaan ihan hyvin, mutta haikeasti. Aika varmaan auttaa tilanteeseen. Myssy ja Pipo ovat nyt selvitelleet välejään hieman kun lauman johtaja lähti, muttei mitenkään huolestuttavasti. Aika hukassa tuntuvat olevan asemastaan ja muutenkin, en tiedä kuvittelenko vain. Nehän olivat olleet Meten kanssa syntymästään asti yhdessä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti