tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kanin käyttäytyminen

Ajattelin kirjoittaa blogiini tietoa kanin käyttäytymisestä. Kirjoittamani pohjautuu suuriltaosin omiin ja ystävieni kokemuksiin kaninomistajana. Olen huomannut että kani on yksi väärinymmärretyimmistä lemmikeistä ja haluan antaa oman panokseni siihen että niitä ymmärrettäisiin paremmin. Kirjoitus käsittelee vain pintaraapaisun kanien käyttäytymisestä kuten kotiutumisen, murrosiän ja elekielen.

Adan kani Onni ulkoilemassa. Ulkoillessa on järjestetty piilopaikka ja turvallinen kaivelumahdollisuus. 

Kani on tiivistetysti yhdyskuntaeläin, saaliseläin ja kasvissyöjä.
Vastoin harvinaisen sitkeää ja yleistä luuloa vastaan kani ei ole siis laumaeläin. Luonnossa kanit asuvat muutaman kymmenen kanin yhdyskunnissa, jokainen omassa suuressa ja mutkittelevassa tunnelirakennelmassaan. Kani siis on luontainen kaivaja, jonka takia ne lemmikkioloissakin saattavat kaivella omistajan sänkyä, lattialla olevia vaatteita ja sohvaa. Myös häkissä jotkut kanit innostuvat heittelemään ja järjestelemään häkinalusmattoa tai kaivelemaan purut ulos häkistä. Myös ulkoillessa ulkohäkissä tulisi varmistaa ettei kani pääse kaivautumaan häkin alitse, se kun käy yllättävän nopeasti. Jotkut lähteet sanovat että naaraat kaivelisivat enemmän kuin urokset, mutta itse sanoisin kaivamisen olevan kanikohtaista. Luonnossa kanit siis kaivavat suuria tunneleitaan joista on niille suojaa pedoilta ja säältä. Lemmikkikanikin pelästyessään menee yleensä ensimmäiseen turvallisen näköiseen paikkaan minkä se näkee, oli se sitten sohvan alla tai omassa kopissaan. Jotkut kanit myös ns. jähmettyvät ja menevät ikäänkuin lyttyyn eivätkä pyri pakoon niin hanakasti kuin toiset kanit. Kani on kasvissyöjä, luonnossa ne syövät ruohovartisia kasveja, oraita, erilaisia kasviksia ja puiden kuoria ja havupuiden silmuja.

Nyt kun suurinpiirtein tiedetään mikä kani on luonnossa, voimme alkaa miettimään lemmikkikanin käytöstä. Lemmikkikani ei juurikaan eroa käytökseltään villikaniinista. Jalostuksella on saatu aikaan rohkeampaa luonnetta toki, mutta pohjimmiltaan kani on aina saaliseläin. Myös eri rotujen väleillä on luonne-eroja, esim. Jänikset ovat aktiivisempia ja ehkä jopa seurallisempia, kun taas jättirotuja yleensä kuvaillaan rennon letkeiksi taapertajiksi. Myös tietyistä linjoista tulleet kanit saattavat olla keskimääräistä arempia, rohkeampia tai kipakampia rotutovereihinsa verrattuna. Yleensä lemmikkikani ostetaan poikasena, toivonmukaan suoraan kasvattajalta. Kasvattajia voi olla virallisia ja epävirallisia, molemmat yhtä hyviä vaihtoehtoja. Kania hankkiessa tietenkin tulee tutustua hieman kasvattajaan kenen toimintaa haluat tukea. Jos huomaat jotain epäillyttävää tai väärää kasvattajan tiloissa, kaneissa tai toimintatavoissa, kannattaa etsiä toinen kasvattaja.

Edesmennyt Pippu-kani jalottelemassa sängyllä.

Kun kani on kotona, kannattaa sen olla pari päivää ilman erikoisempaa ohjelmaa. Jotkut kanit kotiutuvat nopeammin, kun taas toiset saattavat vierastaa vielä viikonkin jälkeen. Kani saattaa olla jopa arka uuteen kotiinsa tullessaan. Sitä ei enään ympäröi tutut kanit, hajut eikä tutut ihmiset, ympäristö on kokonaan vaihtunut. Saaliseläimenä kani saattaa piiloutua koppinsa suojiin vieraan ihmisen kävellessä ohi kun taas uteliaimmat ja rohkeimmat tulevat jo vastaan. Jos kani asuu vapaana koko asunnossa, voi sen antaa rauhassa tutkia uutta kotiaan. Jos taloudessa on muita lemmikkieläimiä kuten koiria tai kissoja, kannattaa ne päästää tutustumaan harkiten ja riippuen siitä odotetaanko niiden tulevan toimeen. Koskaan ei kannata jättää saaliseläimiä ja petoeläimiä keskenään, sillä tosipaikan tullessa vietit vievät.

Kanin kotiutuessa uudelle omistajalle saattaa tulla eteen kysymyksiä ja asioita jotka askarruttavat. Miksi kani käyttäytyy miten se käyttäytyy? Miksi kani esimerkiksi paukuttaa takajalkojaan imuroidessa? Kani on kotiutunut ja nyt se uskaltaa käyttäytyä normaalisti, kani luottaa omistajaansa jo jonkin verran ja on tottunut sen läsnäoloon. Takajalkojen paukuttelu on kaneille merkki vaarasta, yhdyskunnissa ne paukuttelevat vahvoja jalkojaan jos ne havaitsevat vaaran. Näin toiset kanit saavat metrienkin päähän signaalin vaarasta ja näinollen osaavat mennä pakoon. Lemmikkikani käyttää paukuttamista vaaran ilmaisemiseen, mutta joskus myös uhkailuun tai kiukutteluun. Jos kani ei pidä kynsienleikkuusta, saattaa se takaisin maahan päästessään paukuttaa jalkojaan ikäänkuin merkiksi "En pitänyt tuosta!" Myös toisen kanin tai uuden eläimen nähdessään kani saattaa paukutella, näin se yrittää sanoa "Älä tule lähemmäksi" tai ilmaisee epävarmuutta uutta asiaa kohtaan.

Mette murkkuikäisenä tuhosi kaikenlaista...
Nyt pääsemmekin suurimpaan kompastuskiveen kanin ymmärtämisessä - Murrosikään. Noin 4kk - 1v iässä kanille tulee murrosikä. Kanin murrosikä on yksilöllistä, joillekkin se saattaa tulla vasta puolentoista vuoden iässä tai ei ollenkaan näkyvästi. Murrosikä on kanin aikuistumisen vaihe joka onkin omistajalle haastavinta aikaa, joka näkyykin kanien myyntipalstoilla.. Ennen niin mukava kani saattaa purra, kiukutella ja koetella kaikilla mahdollisilla tavoilla omistajan tai jopa toisen kanin hermoja. Kani ei yritä kivuta arvoasteikossa ihmistä ylemmäksi, aina ei edes näy selvää syytä miksi kani käyttäytyy kuten käyttäytyy. Murrosiässä kani tarvitsee vain ymmärrystä ja tekemistä - aivan kuin murrosikäinen lapsikin. Kanilla on murrosikäisenä hirveästi energiaa ja urokset tajuavat olevansa uroksia. Kuin myös naaraat naaraita. Naaraat saattavat alkaa valeraskailemaan ja kiimailemaan, kun taas urokset yrittävät nylkyttää kaikkea mikä eteen tulee. Kani saattaa jyrsiä kaikkea ei-toivottua, sitä ei ehkä ole enään niin helppo käsitellä. Jotkut kanit myös alkavat puolustamaan häkkiään ja reviiritietoisimmat jopa huonetta. Riippuen siitä missä kani asuu. Kaniloissa häkeissä asuvat kanit yleensä puolustavat häkkiään tai vapaanaollessaan saattavat alkaa näykkimään muita kanilan kaneja häkin läpi. Urokset, joskus jopa naaraat saattavat alkaa ruikkimaan eli pissailemaan ympäri seiniä. Kani saattaa hieroa leukaansa huonekaluihin tai jopa ihmisiinkin. Sillon kuin käsissä onkin mukavan poikasen sijaan kiukkuinen kaiken tuhoava teini saattaa omistaja sortua kanista luopumiseen.

Mitä murrosikäiselle kanille sitten voi tehdä? Kanillasi on hirveästi energiaa ja tarmoa joka pitäisi saada suunnattua johonkin, anna sille siis enemmän tekemistä. Muutamia tapoja on keksiä yhteinen harrastus, estehyppy tai kani-agility vievät energian johonkin muuhun kuin ihmisen näykkimiseen jos kani vain pitää touhusta. Hampaille kannattaa antaa extratöitä, oksien ja kuivatun leivän jyrsiminen antaa pupulle luvallista jyrsittävää ja ajanvietettä. Myös eläinkaupoista saatavat aktivointilelut ja virikkeet saavat kanin energian kulumaan. Aktivointileluja voi tietenkin tehdä myös itse, esim. Wc-paperirullaan (ei flush&go) voi piilottaa herkkuja taittaen päät kiinninäiseksi. Jotkut kanit innostuvat myös pelkästä rullasta heitellen ja kannellen sitä ympäriinsä. Kania voi myös ulkoilluttaa enemmän, turvallisessa ulkohäkissä tai valjaissa. Kanille voi myös antaa tekemistä kaivelun muodossa. Luonnossa kanit eivät lisäänny vielä synnyinvuotenaan vaan sitä seuraavana vuonna, joten murrosikä yleensä ajoittuu lisääntymiskauteen ellei se ole ollut aiemmin. Silloin naaraat alkavat kaivamaan poikasille ja itselleen suurta ja mutkikkaista tunnelia joka väsyttää niitä lahjakkaasti. Myös ruuan etsintä ja sen syöminen vie aikaa. Lemmikkikanilla näitä mahdollisuuksia harvoin on, joten niitä voi soveltaa kaivelulaatikon ja ruuan piilottamisen muodossa. Kaivelulaatikon saa vaikka vadista ja mullasta, ks. Ensimmäinen kuva. Myös pahvilaatikko ja sanomalehtisilppu on sisällä asuvalle kanille hyvä vaihtoehto. Silloin vain pitää muistaa että sanomalehti värjää tassut aika lahjakkaasti!

Pippu murjottaa. 
Jos kanisi ei innostu mistään tekemisestä eikä tunnu rauhoittuvan millään kannattaa antaa sille aikaa ja ymmärrystä. On hyvä tarkkailla kania myös kipujen varalta. Murrosikä ja kipuilu ovat sinänsä hankala yhdistelmä ettei voi varmaksi sanoa mikä on kipua ja mikä murkkua. Itse suosittelisin seuraamaan kanin vointia. Jos sen ruokahalussa tai yleiskunnossa näkyy muutoksia, kannattaa kääntyä osaavaan eläinlääkärin puoleen. Mielellään vielä semmoiseen joka on erikoistunut eksoottisiin pieneläimiin joihin kani eläinlääkärissä luetaan. Näinollen kipujen mahdollisuus voidaan tutkia ja omistaja saa mielenrauhan. Murkkuileva kani saattaa olla hankala ja hermoja raastava, mutta odotus palkitaan. Onneksi murrosikä ei ole pysyvää. Murrosikä kestää kanikohtaisesti viikoista kuukausiin. Joillakin kaneilla saattaa olla muutaman päivän uhittelua, toiset jaksavat kiukutella kunnolla kokonaisen vuodenajan. Jos murkkuilu jatkuu melkein kaksivuotiaaksi asti, on syytä ottaa osaavaan kani-ihmiseen tai hyvään eläinlääkäriin yhteyttä. Kyseessä voi olla myös luonnevika tai neurologinen vaiva. Suosittelen kuitenkin olemaan mahdollisimman ymmärtäväinen kania kohtaan, sillä on menossa keskeinen aikuistumisen vaihe. Onhan meistä jokainen ollut joskus teini ja varmasti muistaa millaista aikaa se on ollut tai on joillekin.

Selvennyksiä elekielestä ja ääntelystä

Kimeä murina, vinkuna, kurnutus - Kiimainen naaras saattaa pitää tällaista ääntä. Myös erittäin kipuileva kani saattaa vinkua. Jos kani on apaattinen ja/tai narskuttelee samalla hampaitaan, on merkki kivusta.
Umputus -Ump Ump-ääni kanin kosintasointuja.
Läähätys - Jos kani läähättää, on sillä todella kuuma! Viilennä kania välittömästi.
Hampaiden narskutus - hiljainen narskutus vastaa kissojen kehräystä. Kova narskutus taas on merkki kovista kivuista.
Kiljuminen - Kani on todella peloissaan tai sitä sattuu todella paljon.
Murina - Vihainen tai puolustava kani murisee.
Kani makaa takajalat mahan alla tai taakse heitettynä. Korvat selkäämyöten tai pystyssä. - Rentoutunut, luottavainen.
Kani kierii - Onnellinen
Kani makaa häntä pystyssä, korvat normaalisti, saattaa kurnuttaa - Kiimainen naaras.
Kani seisoo takajaloillaan, korvat eteenpäin suuntautuneina. - Utelias, tarkkaavainen
Kani seisoo eteenpäin nojautuneena, korvat edessä - Utelias mutta varuillaan.
Kani seisoo häntä pystyssä ja korvat eteenpäin suuntautuneina, saattaa murista - Varuillaan, valmis hyökkäämään.
Kani hyppii suuria loikkia ja rallittelee, heittelee takajalkojaan ilmassa ja saattaa heiluttaa häntää - Iloloikkia, kani on hyvin innoissaan.
Kuonolla töniminen - "Huomioi minut!" tai olet pupun tiellä.
Hännän heilutus - Kosintatilanne, kilpailutilanne. Jotkut kanit saattavat myös heiluttaa häntää kaivaessaan.
Nuoleminen - Osoittaa kiintymystä
Leuan hierominen - Merkitsee leuassa sijaitsevalla hajurauhasella "omaisuutensa"

Kuvaesimerkkejä: 

Varuillaan mutta uteliaana. Huomaa venytetty ja eteenpäinsuuntautunut kroppa. 

Rentoutunut vauvamette.

Kierivä vauvamette. Rentoutunut ja luottavainen Pippu taustalla. 

Iloloikkakooste vauvametestä. 
Utelias ja tarkkaavainen Tacobell Canon "Hippo" (Meten ja Pepen poikanen)

Toivonmukaan kirjoituksestani oli jotain hyötyä jollekkin :) Jos löydät jotain korjattavaa/lisättävää kirjoitukseen niin kommentoithan!

1 kommentti: